Koira matkustaa Viroon osa 2: Kohteessa ja kotiin paluu

Kun lähtöaamuna pakattiin kimpsut ja kampsut autoon, niin vähän jännitti miten matka sujuu. Varattiin vähän ekstra aikaa satamaan, jotta saatiin ulkoilutettua ja pissitettyä Lilly ennen laivaan nousua. Alla väsynyt ruttunaama ihmettelee että mitä noi ihmiset hössöttää :D

Autossa laivamatkansa viettävä koira saa näin hienon lipukkeen. Tarkemman selvittelyn jälkeen selvisi että lemmikilliset autot merkataan, koska Tallink pyrkii lastaamaan nämä autot sellaiseen paikkaan missä ilmanvainto on mahdollisimman hyvä ja auto olisi mahdollisimman kaukana moottorin melusta. Mekin sitten päästiin isojen autojen keskelle ihan laivan keulaan, missä oli vähiten melua ja ilma pysyi paljon viileämpänä kuin laivan "hattuhyllyllä". Mielestäni oikein hienoa toimintaa Tallinkilta.

 Kun saavuttiin takaisin autolle, niin Lilly vain nukkui tirsoja pienestä melusta huolimatta. Matkalla Tallinnasta Pärnuseen pysähdyttiin vain yhdelle pissitauolle. Yllätyin tosiaan pienen koiran pidätyskyvystä. Kun vihdoin päästiin sisälle vanhempieni asuntoon, tuntui että viimeinenkin turha stressinaihe katosi ja loppu loma vietettiinkin ihanan rennosti.

Lilly viihtyi suurimman osan lomastaan isolla 100 m2 parvekkeella laivoja ja turisteja vahdaten.

Oma tuttu peti takasi hyvät yöunet myös ulkomailla.

Muutama sananen vielä siitä miten ruokailu, kulkeminen jne. onnistuu jos koiraa ei halua jättää hotelliin/huoneistoon yksin. Kesäisin monilla ravintoloilla ja baareilla on omat ulkoterassit minne hyvin käyttäytyvät koirat ovat tervetulleita. Naureskeltiin että Lilly sai parempaa palvelua kuin me, kun usealla terassilla tuotiin ensin koiralle vesikippo ja sitten vasta meille ruokalistat :) Myös ns "julkisen" rannan ulkopuolelle ovat koirat tervetulleita. Julkisella rannalla tarkoitan ihan Tervis paradisen ja rantabulevardin sekä rantabaarin välittömässä läheisyydessä olevia ranta-alueita. Vaikka hyvin usein näkee paikallisten kävelevän rantaviivaa koiriensa kanssa näilläkin alueilla. Nykyään mainitsemillani alueilla on myös koirankielto kyltit. Vielä muutama vuosi sitten niitäkään ei ollut. Ja kuten aikaisemminkin sanoin, niin suurimpia koirista naputtajian ovat yleensä (suomalaiset) turistit. Tämä johtunee varmaan siitä että Suomi on kuitenkin suhteellisen koiranegatiivinen maa. "Mammat" murehtivat koiranhilseen pilaavan meriveden, kun samalla rannalla käy vuodessa useampi kymmenen tuhatta turistia ja kalastusalukset dumppaavat perkuujätteet veteen. No mutta kuitenkin, koiran uittamiseen hyviä matalia rantoja löytyy kun lähdetään turistirannoilta kohti aallonmurtajaa ja jahtisatamaa.

Ensin kastui tassut ja sitten tämä (ex) vesikammoinen koira meni aivan itse uimaan. Loppuloma olikin sitten pelkkää veteen vinkumista.

Viimeinen ilta, meri ja auringonlasku <3

Ennen maasta poistumista pitää huolehtia koiran ekinokkos käsittelystä. Loomaklinikoita eli eläinlääkäreitä löytyy useampia ihan Pärnusta sekä Pärnu-Tallinna matkan varreltakin. Itse kävimme Tallinna maantie 77 osoitteessa olevalla eläinlääkärillä. Ekinokokkos käsittely tulee antaa 1-5 päivää ennen lähtöä. Käsittely maksaa suunnilleen 10 euroa 10 elopainokiloa kohtaan, eli meillä taisi käsittelyn hinta olla hieman päälle 20 euroa. Voit tuoda myös oman matolääkkeen jonka sitten eläinlääkäri antaa ja kirjaa passiin merkinnän. Mutta muista tarkistaa että lääke tehoaa oikeisiin loisiin.

 Loma tuntui loppuneen liiankin äkkiä ja pian edessä oli kotiin paluu. Paluumatkalla todistimme taas Tallinkin hienoa toimintaa kun saimme luvan ottaa koiran mukaan ulkokannelle maksutta. Ilmeisesti laiva oli niin täynnä että myös koiralliset autot jouduttiin pakkaamaan autokannen ylätasoille, ja jo laivaan saapuessa ilma oli aika tukahduttavan kuuma laivan sisällä. Laivassa oli myös huikean paljon muita koiramatkustajia matkallaan maailmannäyttelyihin Helsinkiin. Näimme upeita ja harvoin nähtyjä venäjänmustiaterrierejä, laumallisen shiboja ja vaikka mitä. Lillyä ei paljon haukunta ja koirapaljous ulkokannella kiinnostanut, kun mukana oli ihana oma luu. Myös Lilly sai paljon katseita ja rotukyselyjä. Vastatessa että sekarotuinen se on, niin venäläiset koiraihmiset vaan pyörittelivät päätään. Hieman olisi tehnyt mieli huijata ja sanoa että se onkin dogo canario  ;)

 

Tämä osio tulee nyt vähän myöhässä sillä palattiin Virosta kotiin jo kohta viikko sitten. Mutta kuitenkin kaikki meni pienestä alkustessistä huolimatta todella hienosti. Nyt odotetaan innolla jo seuraavaa matkaa:)