Kivaa Paracordista: koiran talutushihna cobra knot (polypropeeniköysi)

Ei pelkoa toverit...

sillä tämä blogi ei ole vielä siirtynyt täysin muihin aiheisiin kuin koiriin. Lilly kasvaa ja kehittyy niin kauheaa vauhtia tällä hetkellä, etten yritäkkään pysyä blogipäivityksillä sen perässä. Nyt sille on alkanut kehittymään ensimmäisiä "isojen koirien" ja molossien piirteitä. Maan kuopimista, vahtimista yms. Meille on voiman ja massan kiertymisen seurauksena tullut pieniä ryppyjä rakkauteen, vaikka hihnakäyttäytymiseen on yritetty panostaa ihan alusta asti. Sen takia kävin lainaamassa kirjastosta pari hyvin erinlaisia mielipiteitä herättävää kirjaa, jos niistä jotain apua olisi. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Nyt kun tytölle on tullut massaa ja voimaa, sekä taluttajan vierellä kulkemista harjoitellaan ahkerasti, aloin unelmoimaan paksusta ja lyhyestä taluttimesta. Sattumalta biltemassa silmään osuin hullun halpaa polypropeeniköyttä ja hypistelyn perusteella se oli lähes samaa tavaraa kun paracord. Murtolujuus tässä bilteman polypropeeniköydessä on "vain" 120 kg, mutta muuten paracord ja bilteman polypropeeni ei ensisilmäyksellä tuntunut juuri eroavan toisistaan. Siksi päätin ottaa kokeiluun tämän uuden löydöksen. Hintaa oli 30 metrillä n.3 euroa, eli hintaero paracordiin on huima. Biltemasta löytyy myös hyvä valikoima erinlaisia lukkoja ja päädyin tälläiseen helppoon jousilukkoon tällä kertaa.

Joidenkin mielestä 150 cm talutin tuntuu liian lyhyeltä, varsinkin näin isolle koiralle. Mutta nyt parin käyttökerran jälkeen voin sanoa että koiran hallinta lyhyellä hihnalla on huomattavasti helpompaa, etenkin paikassa missä on paljon ihmisiä. Lisäksi näin lyhyt talutin ei sotkeudu koiran jalkoihin. Myös cobra knot punoksella tehtynä hihnasta tulee mukavan paksu ja tukeva käteen.

150 cm pitkään cobra knot tyylillä punotuun taluttimeen tarvitset:

-n. 18 metriä paracord/polyporopeeni narua

-haluamasi mallise lukon n. 3-4 cm leveällä kannalla (myös 2cm riittää)

- terävät sakset

-pinsetit, pihdit yms. päättelyä varten

-sytkärin

Ohjeet cobra knot punontaan löytyy aikasemmasta postauksesta täältä. Ohjeet taluttimen punontaan löytyy myös TIAT:ilta tästä , mutta videon punontatyyli on hieman erinlainen verrattuna käyttämääni. Itse aloitin punonnan hihnan kahvaosasta, jolloin punonnan loppuliitos jäi taluttimen lukko-osaan ja taluttimen kahvaosasta tulee varmasti tukeva ja kestävä. Englanninkieliset ohjeet käyttämääni punontatapaan löytyy tästä, mutta aloittelialle TIAT:in videolla esitetty punontatapa voi olla helpompi.

Itse aloitin punonnan käyttämällä koko 30 metrin narurullaa. Mittasin nauhan keskikohdan niin että molemmat pätkät jäivät saman pituisiksi (15 metriä), sitten pujotin narun keskikohdan muutaman kerran lukon ympäri ja lopuksi pujoitin molemmat (15m) narun päät lukon ympärille syntyneen lenkin läpi, jolloin syntyy yllä olevan kuvan tapainen tuotos. (Katso lisäohjeita täältä!) Syy miksi kiepautin narua lukon kannan ympäri useampaan kertaa on se, että näin leveää lukkoa käytettäessä naru ei pääse kieppunaan ja heilumaan lukon kannassa kun se on kipeutettu leveämmin kiinni kantaan. Jos käytät pienempää lukkoa lisäkieputtelu ei ole tarpeen. Voit vain viedä narujen keskikohdan kannan ympäri ja vetää molemmat jäävät päät (15m) siitä läpi. Koska nyt minulla oli systeemi jonka keskikohdassa on lukko ja molemmissa päissä 15 metriä narua, piti minun jotenkin helpottaa työskentelyä. Joten suoristin ja kieputin omille rullille molemmat 15 metrin pätkät. Jos käyttää näin isoja pätkiä kuten minä, kannattaa naru siistiä rullalle tai muuten sinulla on pian iso kasa solmuja. Rullat kannattaa varmistaa kiinni vaikka ponnareita käyttäen.

Seuraava vaihe oli mitata hihnan haluttu pituus. Nyt sinulla on siis lukko josta lähtee kaksi nauhaa alaspäin. Mittaa lukon kärjestä taluttimen haluttu pituus, molemmat narut mukana pitäen. Muista huomioida mitattaessa kahvan koko. Itse mittasin 150 cm johon kuuluu myös n. 15 cm kahvaosuus. Kun olet mitannut haluttavan pituuden, kannattaa se merkata esimerkiksi hiuspinniä tai klemmaria käyttäen, niin että laitat molemmat narunpätkät yhteen halutusta kohdasta. Tämä helpottaa huomattavasti seuraavan vaiheen työskentelyä. Nyt minulla on lukosta katsottuna 150 cm pätkä jonka alkamiskohdan olen merkannut pinnillä. Seuraavaksi kiepautan hihnan päähän tulevan käsilenkin niin, että pinnillä merkattu kohta tulee hihnan varren päälle haluamaasi kohtaan (katso alla oleva hieno paint kuva).

Tämän jälkeen alkaa punonnan vaikein kohta. Vaihe on vaikea selittää, mutta se on käytännössä helppo kun sen kerran ymmärtää. Eli kun aloitat punonnan et aloita siten kuten normaalisti, eli tässä tapauksessa hihnan varsiosaa pitkin. Vaan punot tulevan kahvan suuntaisesti kahta "alapuolelle" jäävää naruparia pitkin. Eli aloitamme kahvan alapuolelle jäävää osaa pitkin ja sitten siirrymme kohti pinnillä merkittyä kohtaa, kuitenkin niin että punot kahvan pään kiinni varteen. Tämä kohta voi olla todella vaikea, mutta kun saat pinnillä merkityn pään punottua kiinni varteen ja jatkettua kahvan suuntaisesti vähän matkaa, voit irroittaa pinnin ja kahva pysyy tukevasti itse paikoillaan. Jos tämä aloitus tuntuu mahdottomalta, kannattaa koittaa aiemmin linkittämäni videon punontatapaa lukkopäästä alkaen. Tällä "vaikeammalla" tavalla saamme kahvan tehtyä yhdestä kokonaisesta palasta ja siitä tulee varmasti kestävä.

Kun olet saanut punottua koko kahvan mitan, yritä punoa mahdollisimman lähelle hihnan varsiosaa. Sitten vain jatketaan punomista hihnan kahta varsinarua pitkin. Tässä kohtaa varren ja käsilenkin liitoskohta kattannaa vetää aika napakalle, mutta kohtuudella jotta kahvaan jää hieman joustovaraa. Sitten vain punotaan nauha loppuun asti. Kun olet saanut punottua melkein lukolle asti, kannattaa jo punottua naruriviä vetää hieman lukosta pois päin, jolloin punos tiivistyy ja saat punottua mahdollisimman lähelle lukkoa. Itse päättelin työn niin että kiepsautin molemmat langanpäät vielä kerran lukon kannan läpi ja sitten päättelin narut jo valmiin työn sekaan. Pientä lukkoa käytettäessä voit päätellä narut suoraa työn sekaan. Sekaan päättely tapahtuu niin että raotat pinsettejä/pihtejä käyttäen punonnan raunalle jäävää lenkkiä ja vedät narunpätkän siitä lävitse. Ihan muutama läpiveto riittää kummallekkin narulle. Itse tykkään viimeistellä päättelyn niin että leikkaan langanpäät lyhyeksi ja sulatan ne sytkärin avulla yhteen. Sillä toisin kuin selviytymisrannekkeet en ole ajatellut että purkaisin hihnan tarvittaessa. Ja tämä viimeistely varmasti pitää.

Tadaa..

..nyt meillä on valmis talutin. Toivottavasti ohjeista saa jotain selkoa, tarvittaessa minulta voi kysyä apua. Netistä löytyy myös paljon hyviä vinkkejä punontaan, sen aloittamiseen ja päättelyyn. Taluttimenteko ohjeita löytyy paljon googlen hakusanalla: paracord dog leash.

Kiitos ja mukavia lenkkeilyhetkiä :)

Amerikkalaiset suklaahippukeksit

Syksy...

on ihanaa aikaa herkutella ja kokeilla uusia reseptejä. Minulle iski yksi päivä hirveä himo kunnon Amerikkalaisiin chocolate chips kekseihin. Sellaisiin joiden kuori on ihanan rapea, mutta sisus hieman sitkeä mutta ihanan suklainen. Niinpä päätin tehdä näitä keksejä.

alkuperäinen resepti täältä

n. 20-30 kpl:

170g voita, huoneenlämpöistä

1 4/5 dl fariinisokeria

3/5 dl sokeria

1 kananmuna, huoneenlämpöinen

2 tl vaniljasokeria

4 3/4 dl vehnäjauhoja

2 tl maissitärkkelystä

1 tl ruokasoodaa

3 dl (250g)  karkeasti rouhittua suklaata (n. 45 % kaakaota)

1. Ota voi ja kananmuna ajoissa lämpiämään huoneenlämpöön.  Rouhi suklaa veitsellä karkeasti. Sekoita vehnäjauhot, ruokasooda ja maissitärkkelys kulhossa ja laita sivuun. 

2. Vatkaa pehmeä huoneenlämpöinen voi, sokeri ja fariinisokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi, n. 5 minuuttia sähkövatkaimella.

3. Lisää kananmuna ja vaniljasokeri, vatkaa hiljalleen taikinaksi.

4. Lisää kuivat ainekset (vehnäjauhot, ruokasooda ja maissitärkkelys) ja sekoita nopeasti taikinaksi, lisää myös rouhittu suklaa. Laita taikina jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi ennen paistoa.

5.  Lämmitä uuni 175 C. Ota kahdella lusikalla pieniä palloja taikinasta ja aseta pellille. Jätä muutama sentti jokaisen palleron väliin. Älä litistä taikinapalloja.

6. Paista uunin keskitasolla n. 8-10 minuuttia, kunnes keksien reunat saavat aavistuksen verran väriä ja pinta ei enää kiillä niin paljon. Keksien pitää olla pehmeitä vielä kun otat ne uunista! Anna jäähtyä pellillä 2-3 minuuttia ja siirrä sitten pois pelliltä jäähtymään. Nauti :)

Vaaleanpunaiset palmikko tumput ja pipo

Hei kaikki ihanaiset!

Syksy onkin päässyt jo kamalan pitkälle aivan yllättäen. Itse olen syysihminen ja rakastan ruskaa sekä ihanaa maan tuoksua. Syksyn mukana tulee usein myös käsityö innostus ja nyt mulla onkin alla vaikka minkälaista käsityöprojektia, osa itselle ja osa pukinkonttiin. Jotenkin on kuitenkin ollut kauhea kiireen tunne, enkä ole päässyt nauttimaan syksystä ihan niin kun haluaisin. Syynä saattaa toki olla  tentit ja työharjoittelun alkaminen, mutta kyllä se tästä vielä helpottaa. Nyt onkin sitten muutama minuutti aikaa esitellä muutaman tämän syksyn käsityötuotos. Sanotaanko että olen nyt muutaman vuoden aikana löytänyt sukkapuikot uudestaan, joten käsialassa ja tekniikoissa on vielä hiomista ;)

Alla kuitenkin kuvasarjojen esittelemät palmikko tumput ja samaan sarjaan kuuluva palmikko pipo. Tumput on ihan oman pään mukaan väkerretyt, kun pipon ohje löytyy taas novitan sivuilta. Tumppujen palmikossa ei ole käytetty ollenkaan apupuikkoa ja yksinkertaisuudessaan palmikko syntyy niin että kuuden silmukan rivistä nostetaan/tiputetaan kolme ensimmäistä silmua takaa tai edestä kolmen jälkimmäisen ohi  ja sitten neulotaan ensin ne kolme silmua jotka jäävät eteen ja sitten ne kolme siirrettyä silmukkaa. Kiertämällä siirretyt silmukat rivin takaa tai edestä saat palmikon kääntymään eri suuntiin. Tumpuissa silmut on aina tiputettu työn takakautta. Pipon palmikko oli muistaakseni hieman erinlainen, mutta ohje siihen löytyy etsimällä novitan ohjehausta palmikkopipon ohje. Töissä on lankana käytetty Katian Peru alpakanvilla sekoitelankaa, joten lämpimiä ovat nämä yksilöt.

 

Lillin mielestä pahvin (ja lankojen) syöminen on paljon hauskempaa kuin kutominen.

Nanoakvaario

Hei vaan kaikille, ja anteeksi pieni blogihiljaisuus. Tässä on ollut taas monta eri neuletyötä, kouluhommaa yms alla, joten en ole oikein ehtinyt päivittelemään. Myös koiraan liittyviä asioita on ollut mielessä, mutta niistäkin pitäisi saada mustaa valkoiselle. Ehkä tämä on tuttu dilemma myös muille bloggaajille, aiheita ei ole liian vähän, päinvastoin. Mutta vaikka te ihmiset jotka jaksatte vierailla pikku blogissani olettekin hirmu tärkeitä minulle, en halua ottaa stressiä blogin päivittelystä. Joten kärsivällisyyttä, pyydän. Kaikkea kivaa kyllä tulee ajallaan :) Minulla on koiran lisäksi paljon muita lemmikkejä. Kokoelma täydentyi jälleen kun sain uudelleenpystytettyä vanhan nanoakvaarioni. Kännykkäpäivitys ei anna laittaa kuvatekstejä kuten haluaisin, joten niitä nyt ei tule. Alla kuitenkin kuvasarjaa siitä kuinka akvaarion käyttämisen jälkeen sisään muutta taisto uros sekä kasa kasveja. Kasvillisuutta täydennettiin suureksi yllätykseksi Ikeasta löytyneillä vesikasveilla. Hyvin on Ikean kasvit viihtyneet akvassa ja kasvaneet melkein paremmin kuin akvaariokaupan yksilöt. En valitettavasti tiedä kasvien nimiä, muuta kuin että edessä näkyvät kaksi yksilöä ovat kääpiömiekkalehtiä. Tämä taistoherra odottaa vielä kahta rouvaa saapuvaksi. Lisäksi akvaan pitäisi hankkia jokin pieni levänsyöjä, sillä nanot levättyvät kamalan nopeasti ja ovat siten aika työläitä. Sukaravut eivät sovi, koska kokemuksesta ne päätyvät taistelukalojen ruuaksi. Eikä levän kasvamista ainakaan hidasta kuvissa näkyvä "kiljukeitelmä" eli DIY hiilidioksidireaktori joka on laitettu kasvien kasvua vauhdittamaan. No työläisyydestä huolimatta nano on mielestäni mukava koriste-elementti ja meillä paikkaa hyvin käyttökelvottoman takan tuomaa ankeutta.