Herkkuja Herkkuja

 

Mustin & Mirrin uusi express ilmestyi muutama päivä sitten ja huomattiin että Maukas ruuat oli nyt tarjouksessa ota 4 maksa 3 ja purutikut ota 3 maksa 2. Pitihän nyt meidän käydä vähän hamstraamassa herkkuja tulevan kuukauden varalle. Lisäksi ostettiin muutama naudan lihaisa reisiluu tulevaa lomareissua varten. Siitä myöhemmin enemmän.  

Maukasta on meillä syöty ennenkin mutta pötköistä leikattuina paloina. Minun mielestä pötköjen sulattelu, leikkaaminen ja sitten taas uudelleen pakastaminen oli aika turhauttavaa, joten kokeiltiin nyt ihan valmiita paloja. Ekana maisteltavaksi päätyi sika-nauta sekä lohipalat. Kalkkunasta Lillyllä meni viimeksi vatsa kuralle, joten sitä ei tällä kertaa edes ostettu. Ihanan viileät kohmeiset lihapalat tuntuivat maistuvan.

Paljon löytyy mielipiteitä siitä saisiko raakaa lihaa antaa yhdessä nappuloiden kanssa. Joidenkin teorioiden mukaan liha sulaa nappulan kanssa eri aikaa ja siten samalla ruokintakerralla annettuna aiheuttaa vatsanvääntöä. Kysyin mielipidettä M&M myyjiltä ja he olivat sitä mieltä että luuttomia lihoja voi syöttää nappulan kanssa yhtä aikaa. Näin on siis meillä menetelty ja en ole ainakaan huomannut että minkäänlaista sulamisongelmaa tai vatsavaivoja olisi ilmennyt. Eri lihalaadut tuovat viilin ja öljyn lisäksi aina vähän mukavaa vaihtelua perus nappulaan.

Ympäri ämpäri eteläsuomea

Jo muutama päivä sitten kotiuduttiin neljän yön autoreissulta. Vähän jännitti miten matka menee, miten Lilly nukkuu ja mitä kaikkea kauheaa tapahtuu. Matka menikin koiran osalta hyvin, meidän ei niinkään. No mikään ruttaantunut pelti tai rikkinäinen kännykkä ei korvaa paria metsässä vietettyä yötä. Lilly ainain nautti kun sai juosta vapaana kuin ellun kanat. Jaksoi se hyvin olla autossa mukana, kun näin kuumilla helteillä kelpaa nukkua tummennettujen lasien takana samalla kun tuulenvire käy mukavasti iholla. Selvittiin myös koko reissusta ilman yhtäkään punkkia, mikä on ihme sillä Lillyn expotista oli vaikutusaika muka loppunut.

Tätä ensimmäistä reissua voisi kutsua koereissuksi , koska tarkoituksena olisi suunnata Norjaan syksymmällä ja matkustella useampi päivä. Tuskin siitäkään tulee ongelma, koska Lilly tuntuu viihtyvän kaikkein parhaiten autossa. Menee sinne jopa mieluusti itse nukkumaan, jos vain on mahdollisuus.

Tallin pihassa matkaan lähdössä. Mitkä seikkailut minua odottavatkaan.

Tältä näytti meidän lepopaikka. Lillyllä tietenkin oma vaahtomuovipatjasta, lakanasta, viltistä ja tyynystä rakennettu sänky.

Toisen yön jälkeisenä aamuna klo 5.00 Salon Lehmijärvellä. Lilli ei jaksaisi poseerata, haluisi vaan aamupissojen jälkeen takaisin nukkumaan.

Lilly pääsi tutustumaan Uuteen kaupunkiin, mereen ja merilevän metsästykseen.

"Korvat tarkkailuasentoon, Hep"

Suolaista herkkua.

Piti vielä kokeilla kuinka tassut pitää rantakalliolla.

Vimeinen yö jossain Uudenkaupungin ja Tampereen välissä."Märkä heinä on ihanaa"

Turkinhoito: helppoa vai hankalaa ?

Lyhyen turkin hoito on varmaan yksi mystisimmistä asioista päällä maan. Osa sanoo että lyhyt karva on yhtä työläs siinä missä pitkäkin, ja osa taas väittää että lyhyt turkki harvemmin tarvitsee mitään hoitoa. Moni lyhytkarvaisen koiran omistaja on varmasti huomannut sen että lyhyt karva ei ole sama asia kuin karvaton koti. Sekä spanielin että nyt molossimixin omistaneena voin sanoa, että kiertyvän karvan määrä nurkissa on suunnilleen samaa luokkaa molemmilla roduilla. Spanielilla karva oli ehkä paljon näkyvämpää, kun taas Lillyn pienet haivenet maastoutuvat hyvin lattiaan ennen kuin ottaa harjan esille. Vasta siivotessa lattioita peittävän karvan määrä paljastuu.

Oli karva sitten lyhyt, pitkä, kihara tai sileä kannattaa sitä ihon ja karvan hyvinvoinnin takia hoitaa säännöllisesti. Säännöllinen hoito säästää myös omia hermoja, sillä hoidettu turkki tiputtaa huomattavasti vähemmän karvaa kuin hoitamaton.

Koira tiputtelee kuollutta karvaa samaan tapaan kuin ihmiseltä tippuu kuolleita hiuksia. Kaikki lähtemässä oleva karva ei tipu heti vaan irtoilee hiljalleen. Nykyään on olemassa tietynlaisia karstoja, furminatoreita, jotka irrottavat tätä jo valmiiksi kuollutta mutta ei vielä irronnutta karvaa. Saman asian ajaa alunperin hevosten karvanlähdön helpottamiseen tarkoitettu laavakivi. Se poistaa karstan tavoin jo irtoamassa olevaa karvaa. Laavakivi on vain hieman karhea, joten ohutta karvaa kannattaa harjata varovasti ettei iho ärsyynny.
Toisena turkihoidon työvälineenä minulla on jouhesta tehty pehmeä harja. Sillä saa mukavasti kiiltoa turkkiin ja harjattua irtokarvaa pois. Lisäksi se on ilmeisesti myös mukavan tuntuinen, Lillyn eleistä päätellen.
Lisäksi vaikka hyvin hoidettu karva pitää itsensä puhtaana, kannattaa varata kotiin myös koirashampoota. Meillä ainakin käydään metsässä pyörimässä milloin elukoiden kakassa, milloin mädissä sienissä. Ja pelkkä vesipesu ei ihan sellaiseen lemuun auta.

Turkinhoidosta, kuten miljoonasta muusta asiasta, voidaan olla montaa mieltä. Se on myös yksi mietityimmistä kriteereistä koiraa hankkiessa. Oikealla asenteella turkinhoito ei kuitenkaan koskaan ole niin vaikeaa miltä se saattaa vaikuttaa.

Laavakivi, jouhiharja ja koirashampoo.

"Tämähän on aika yksinkertaista" tuumaa Lilly harjaus tuokion jälkeen.

Kivaa Paracordista: koiran talutushihna kierrepunos

Antassusta saapui paketillinen kaikkea ihanaa. Kun huomasin että Lillyn pentupannasta alkaa säätövara loppumaan, mietin että voisin ihan itse askarrella vaaville uuden pannan ja hihnan. Käytin taluttimen ja pannan tekoon paracord eli laskuvarjonarua. Se on kestävää ja pestävää materiaalia, jota voi helposti yhdistää sulattamalla. Paracordia löytyy lähes missä tahansä värissä ja kuosissa, joten se on oiva valinta taluttimen tekoon. Tässä nyt vähän tutoralia siitä miten talutushihna syntyi. Itse tilanteessa oli vaikea ottaa valokuvia punonnasta, mutta yritin väsätä surkean paint kuvan vähän demonstroimaan. Ei kannata hermostua jos ei heti ymmärrä miten punos menee, sillä itse sain koittaa useaan kertaan enne kuin punos lähti kulkemaan oikein.

Noin 2 m kierrepunos talutushihnan tekoon tarvitset:

-2 x 3 metriä paracord narua

-liipasinlukon/muun lukon

-sytkärin

-sakset

-pihdit, pinsetit tai leathermanin

Aloittaessa sinulla on siis kaksi kolmen metrin mittaista narupätkää. Aloita hihnan teko viemällä molemmat narut lukon jalustimen läpi (ensimmäinen kuva vasemmalta). Tasaa narujen päät niin että lukko on tasan keskellä molempia naruja. Seuraavaksi yritän selittää parhaani mukana miten pudonta etenee. Otetaan siis ihan vasemmanpuoleinen nauhanpätkä (ekassa kuvassa vasen violetti) ja kierretään se takakautta vasemman keltaisen narun yli ja takakautta keskimmäisen (toinen violetti naru) päälle. Nyt sinulla pitäisi olla jotakin joka muistuttaa kuvaa kaksi. Toisessa vaiheessa otetaan oikeanpuolimmaisin naru (oikea keltainen) ja kiepautetaan se molempien violettien narujen takaa ja sitten keskimmäisen violetin narun päälle (kolmas kuva). Kolmas vaihe menee samalla tavalla kuin kaksi edellistä eli otetaan päällimmäiseksi jäävä naru (keltainen vasen) ja kiepautetaan se kahden vasemman narun takaa ja keskimmäisen keltaisen narun päälle (neljäs kuva).

Punosta jatketaan samaan kaavaan eli otetaan vuorotellen vasemmalta ja oikealta ylimmäksi jäävä naru ja kiepautetaan se kahden narun takaa ja keskimmäisen narun päälle.

Kun nauha alkaa loppua jätä jokaisen nauhan päähän n. 10 cm pala punomatonta nauhaa päättelyä varten. Taluttimeen saat kahvan niin että valitsen sopivan pituuden ja käännät nauhan sitten lenkille sopivasta kohtaa. Kahvaosuus kiinnitetään naruun niin että punot samanväriset langat jo valmiin punoksen "sisään". Eli pihtejä tai pinsettejä apuna käyttäen raotetaan yhtä punoksen silmukkaa ja pujotetaan narunpätkä sieltä välistä. Näin kahvaosuus kiinnittyy taluttimeen ja saat taluttimen pääteltyä. Itse punoin jokaista jäljelle jäävää narunpätkää n. 4 sentin matkan vanhan punoksen sekaan. Näin kahva ei varmastikkaan pääse irtoamaan. Kun olet punonut lankoja tarpeeksi vanhan punoksen sekaan langat päätellään niin,että päät leikataan ihan lyhyeksi,  jonka jälkeen päitä sulatetaan sytkärillä ja kiinnitetään joko toisiinsa tai punokseen. Sulatetun langan paineluun voi käyttää vaikka saksia tai sytkärin toista päätä. 

Tässä kuva päätellyistä langoista.

Tarkoituksena oli ensin tehdä paksumpaa punosta, mutta silloin hihnasta olisi tullut kamalan lyhyt koska mitoitin nauhan paksumpaan punokseen väärin. Näin pieneen punokseen oma 2 cm liipasinlukkoni jäi vähän liian isoksi ja punos pääsi "pyörimään" lukon jalustimessa. Korjasin asian punomalla jämäpaloista vahvistuksen lukon ympärille samaan tapaan kuin päättelyssä tehtiin. Lukko jäi silti hieman liian leveäksi. Tällaisessa hihnassa kannattaakin käyttää esim 1 cm lukkoja. Silloin pitää myös huomioida se että 1cm lukko sopii yleensä parhaiten pienille ja keskikokoisille koirille. Isoilla koirilla kannattaa käyttää järeämpiä lukkoja, sillä näiden taluttimien heikoin kohta on juuri se lukko.

 Tältä sitten näyttää valmis talutin. Ensimmäiseksi punontakokeiluksi ihan ok väkellys. Lukon päättelyt olisivat voineet olla nätimmät, mutta en jaksanut niitä enään alkaa purkamaan. Pienemmällä lukolla tästä saa ihan näppärän ja nätin taluttimen. Parin käyttökerran jälkeen voin sanoa että saa tästä ainakin paljon paremman pito-otteen kuin nahkahihnasta.

Seuraavaksi punotaan sitten pantaa :)

Ei hyvä ruoka pentua pahenna

Pennun ruokinnassa ykkös asia on kasvun ja kehityksen tukeminen. Tämän jälkeen toiseksi tärkein prioriteetti ainakin itselleni on ruuan hinta. Eräs tanskandoggien kasvattaja on kommentoinut että kun koiran nappulan ylittää 3-4 e/kg hinnan, ei laatu enään juurikaan parane. Usein halpoja markettiruokia sorsitaan, vaikka mm. pirkka koirannappulat pärjää hintaansa nähden muiden nappuloiden rinnalla ihan ok. Varmaan kaikista maailman koiranruuista löytyy joltakin jotain huonoa sanottavaa, sillä se on kovin yksilöllistä millainen ruoka sopii millaisellekkin koiralle. Esimerkiksi meidän koirat voi kaikissa mittasuhteissa vallan mainiosti ryttyyn haukutulla HauHaulla kun taas joku saattaa läpipaskoa kalleimmankin erikoisruuan.

On tärkeää totuttaa pentu uuteen ruokaan hitaasti jotta pennun herkkä maha ei menisi sekaisin. Kukaan tuskin haluaa ripulia lattialleen. Osta mieluiten samaa ruokaa aluksi mitä pentu on kotonaan saanut ja lisää uutta ruokaa vähitellen vanhan joukkoon.

Koiranruokaa valikoidessa kannattaa kiinnittää huomiota ainakin proteiinien ja rasvojen pitoisuuksiin. Raakavalkuista tai proteiinia saisi mieluiten olla yli 25 % ja rasvaa lähemmäs 20 %. Koira on lihansyöjä, ja siksi ruokavalion lihapioisuus pitäisi olla aina vähintään 30%. Koiran tärkein energianlähde on rasva!

Koska hinta on minulle ehkä vähän liiankin tärkeä tekijä olen tarkastelun jälkeen valinnut kolme mielestäni parasta ehdokasta markkinoiden edullisimmista nappuloista. Helpoin ja halvin tapa koiran terveyden kannalta on sekoittaa keskenään kalliimpaa ja halvempaa nappulaa, jolloin ravintoarvot pysyvät vielä hyvänä.

Valitsin kolmeksi tarkasteltavaksi nappulaksi jahti&vahdin, pedigreen ja pirkka koiranruuan. Kaikista näistä valitsin tarkasteltavaksi pentu tai junior ruuan.

Pirkka junior koiranruoka 2kg

Suurin valmistusaine: maissijauho

Proteiinia: 28 %

Ravaa: 10 %

Hinta: n. 3e/ 2kg

+halpa hinta

-vähiten rasvaa

-heikot raaka-aineet

-adultissa myös heikot ravintoarvot

  

Pedigree Junior maxi 15kg

Suurin valmistusaine: viljat (mm. riisiä 4%)

Proteiinia: 28 %

Ravaa: 16%

Hinta: n. 30e / 15 kg

+edullinen

+keskiverto raaka-aineet

-pieni rasvaprosentti

-seuraaja adult maxi vain hitusen heikommilla ravintoarvoilla

   

 Jahti&Vahti pentu 10kg

Suurin valmistusaine: Siipikarjanlihajauho (kananliha)

Proteiinia: 29 %

Ravaa: 18% 

Hinta: n. 33e / 10 kg

+hyvät valmistusaineet

+hyvä proteiiniprosentti

+hyvä rasvaprosentti

+lihapitoisuus 43%

-seuraajansa junior ja adult hinnaltaan alempia mutta ravintoarvoiltaan heikompia

-vertailun kallein 

Täytyy muistaa että nappuloiden lisäksi koiran ravintoympyrää kannattaa täydentää mm. raakalihalla, lohi-, auringonkukka- tai rypsiöljyllä, viileillä tms mieluiten päivittäin tai ainakin viikoittain.

Vaikka aluksi itse ajattelin syöttäväni jotakin näistä kolmesta vertailussa olleesta nappulasta, en päätynyt yhteenkään Lillyn kohdalla. Meillä on edelliset koirat aina syöneet Hauhauta joten päädyin myös nyt siihen. Aluksi syötin Hauhaun pentunappulaa, mutta koska se on kooltaan niin surkeaa siirryin pian ihan Hauhaun kana-riisiin. Kana-riisin proteiini ja rasva arvot on ihan muutaman prosentin alhaisemmat kuin monissa pentusafkoissa ja kalsium-fosfori suhde on ihan hyvä. Näin isolla pennulla kasvu tapahtuu hitaasti ja runsasenergisissä penturuuissa on aina liikasyötön vaara. Lisäksi Hauhaun kana-riisi on omalla kukkarolle just eikä melkein sopiva. Itse olen ollut ihan tyytyväinen omaan ruokavalintaani, sillä Lillyn paino on pysyny aisoissa, kasvutahti on sama kuin muilla penturuokaa syövillä sisaruksilla, turkki kiiltää ja ulostetta tulee kohtuullisesti ja kiinteänä. Lisäksi lähes päivittäin terästetään ruokaa myös öljyillä, lihoilla ja viileillä.
 

Ruoka aikaan paikalla.

Pentuuksia

Hei vaan kaikille.

Pitkän tauon jälkeen päätän yrittää paluuta bloggailun puolelle. Kevät ja kesä ovat pitäneet minua niin kiireisenä, että kaikki bloggailuinto on kaatunut yksinkertaisesti ajan puutteeseen. No, nyt vielä kerran koitetaan alusta asti jos homma lähtisi pyörimään parempaan malliin.

Alunperin tarkoituksena oli pitää koirablogia meidän perheen uudesta tulokkaasta. Mutta koska tiedän että innostusta tulee varmasti myös muiden kun koirajuttujen kirjoitteluun, päätin muuttaa blogin ihan yleispäteväksi. Yritän kyllä pitää kirjoittelun kandessa pääaiheessa, eli koirassa ja käsitöissä.

Pidemmättä puheitta siirrytään blogin tähden esittelyyn. Kesän alussa kotiutunut Lilly bullmastiffi-saksanpaimenkoira-dogo argentino-amstaff risteytys tyttö saapui meille puolen vuoden koirattomuuden jälkeen. Luonteeltaan Lilly on ystävällinen kaiken rakastaja. Mukaan on eksynyt myös bullmastiffin laiskuutta sekä työkoirien nokkeluutta. Tämä reipas tyttönen rakastaa pitkiä metsälenkkejä ja vihaa vettä. Myös useimmiten tämä pikku prinsessa tulee toimeen omistajansa sekä allekirjoittaneen, eli 21-vuotiaan Kanta-Hämäläisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa. Lillyn palvelemisen lisäksi harrastan vapaa-ajallani käsitöitä ja matkustelen mieluusti. Perheeseen kuuluu Lillyn ja minun lisäksi myös avopuoliso, sekä kaksi käärmettä Nöpö ja Pörrö.

Jätetään tällä kertaa tämä ensimmäinen postaus lyhyeksi ja ytimekkääksi. Lopuksi voidaan ihailla Lillyn kehitystä ihan muutamasta viikosta tähän päivään. Alusta asti ollaan saatu seurata Lillyn kehitystä ja myös ihan loppuun asti mennään läpi riemun sekä ongelmien.

Tässä ensimmäinen poseeraus n. viikon vanhana

3 viikkoisena ei jaksaisi poseeraus vielä oikein innostaa

4 viikkoa ja jo vauhdissa

7 viikkoasena kuvata saattoi vain kun neidin nosti syliin. Muuten meno oli liiankin vilkasta vanhalle järjestelmäkameralle.

Tässä sitten poseerataan äitin koneen vieressä 4,5 kuukautta vanhana. Ilme kertoo sen  että "sammuttaispa toi jo ton härvelin ja veis mut ulos".